Ratabongailua Petäyksessä ja Lyytikkälässä

Käväisin viime viikolla Petäyksessä työmatkan puitteissa. Kevyehkön virallisen osuuden jälkeen aktiviteetteja oli valittavissa muunmuassa frisbeegolfin ja kirkkovenesoudun muodossa. Ei varmaan edes tarvitse arvailla...? Matkassa oli pari kollegaa, jotka eivät lajia olleet pelanneet. Paineet suoriutua hyvin olivat siis kovat.

Noh, Petäyksen rata koostuu yhdeksästä lyhyekhöstä par3-väylästä hotellin ympärillä. Alkupää harvassa metsässä, lopussa tiheämpää pusikkoa. Rata on varsin sopiva lajiin tutustumiselle, sillä paria väylää lukuunottamatta kori näkyy tiille, tilaa heittää on ja väyläopasteet ja (alkupäässä lähekkäin olevien) korien merkinnät ovat selkeitä. Ongelmaksi muodostuu tilanne, jossa heittopituus alkaa olemaan väylän pituuden luokkaa tai yli - nimenomaan tuon väylien lähekkäisyyden takia. Heitto karkaa helposti naapuriväylälle, jossa maastonmuotojen takana piilossa oleva vastapalloon heittäjä odottelee.Lisäksi hotellin ikkunat olivat vähän turhan lähellä parissa paikkaa.

Noh, kierros meni kuitenkin mukavasti ja kaikilla oli kivaa. Kierroksen jälkeen vaihdettiin minigolfiin. Sitten hajosi pää.

Viikko tästä lähdimme Heikin kanssa jälleen bägtägitaistoon. Rataa mietiskellessä tuli eteen tieto, että Lappeenrannan Lyytikkälään oli valmistunut uusi 9-väyläinen rata. Radan toteutuksesta on vastanneet Lappeenrannan kaupunki, Saimaan kanavan kyläyhdistys sekä Lappeen Riennon Kanavan osasto. Radan kaksi väylää heitetään jalkapallokentän ympäristössä, jokunen latu-uria mukaillen ja loput hyödyntäen alueella olevaa kukkularypästä (Paljon isohkoja korkeuseroja.)

http://kylat.ekarjala.fi/kanava/files/2015/09/lyytikkala_frisbeegolfrata.pdf

Pelkästään karttaa ja kuvia tulkinneina juttelimme, että tiedossa saattaisi olla Lappeenrannan seudun avoimin rata. Paikalle päästyämme arvio osoittautui kutakuinkin oikeaksi, sillä varsinaisesti ahtaita väyliä ei 2- ja 8-väyliä lukuunottamatta oikeastaan ole. Noh, väylä 7 oli siinä ja tässä, mutta yleisesti ottaen tilaa heittolinjalle löytyy. Radalla tuuli tuntuu pyörivän aika vallattomasti kukkuloiden ja monttujen ansiosta, joten varmaa heittoa tarvitaan.

1. 80-metrinen suora ja tasainen futiskentän sivuitse heitettävä avoin väylä. Hyvä heitto on korilla.
2. 112-metkinen loivaan alamäkeen latu-uralla heitettävä suora väylä. Mando estää oikealta kiertämisen, eli uraa pitkin on heitettävä. Periaatteessa mahdollisuus päätyä korille, mutta reunapuut tappavat heiton kummallakin puolella varsin tehokkaasti.
3. Radan ainoa par4. Pituutta 136 metriä. Alku tasaisella, jonka jälkeen väylä nousee jyrkähkösti kukkulalle, jonka laki on tasainen ja avoin. Jos ensimmäinen heitto päätyy mäen päälle tai edes rinteen yläosaan, on jatkoheitto korin alle helposti haisteltavissa.
4. Lyhyt ja tekninen alamäkineppi, pituutta 71 metriä. Korin ympärillä on paljon tilaa kiekolle liidellä pitkäksi. Oikealla puolella vastassa on hiekkatörmää, vasemmalla jokunen puu. Putterin lento on kaunista katseltavaa.
5. Radan ainut väylä tekemisissä veden kanssa. 59-metrinen väylä etenee tasaisena lammen keskellä menevää latupengermää pitkin, jonka jälkeen nousee jyrkkään ylämäkeen, jonka päällä kori on puiden seassa. Mäki syö pituutta heitosta, mutta mäen päälle päätyvä suora heitto on helppo neppaista korin alle. Aikainen feidi tuottaa hankalan ylämäkiputin metsän läpi. Kovalla heitolla suoraan korille.
6.Kartan mukaan lyhyin väylä 58 metrin pituudellaan. Väylä on periaatteessa suora loivalla ylämäellä, mutta korin edessä ja takana on jyrkät montut ja vasemmalle karanneet heitot saattavat feidata loivassa alamäessä pitkälle. Periaatteessa tässä pitäisi päästä avaamaan korin alle.
7. 87-metrinen jälleen loivaan ylämäkeen. Avaus puiden seasta latu-uraa pitkin avoimelle, kori sijaitsee mäen päällä tasanteella. Tuuli metsästä  tullessa voi tehdä tepposet.
8. 65-metrinen latu-uraa pitkin oikealle kääntävä väylä. Onnistunut oikeakätisen rystyantsa päätyy korille.
9. Takaisin jalkapallokentälle. 98-metrinen väylä seuraa jalkapallokentän reunaa, jonka jälkeen ohittaa jääkiekkokaukalon ennen kuin sukeltaa oikealle puiden sekaan. Jos löytyy pitkä kämmenheitto, good for you. Hysseflippi rystyltä toiminee myös. Jos kaukaloon päätyy, pääsee sieltä pois lähinnä upsilla.

Väylä 3, melkein mäen päällä

Väylän 3 ylämäestä kohti väylää 4. Taustalla näkyy nelosväylän oikean laidan hiekkatörmä, tii kuvan ulkopuolella oikealla

Sellainen oli siis rata, ja kaksi kierrosta heitettiin. Ensimmäisellä kierroksella tuuli ja toisella satoi, tulokset +2 ja +3, Heikki tempoi -1 korttiin kahdesti. Omassa pelissä kostautui pahasti ahneus. Etenkin väylät 3,5 ja 7 vaativat kovaa avausta, ja miä sorruin yliyrittämisen kautta tekniikan hajoamiseen. Avauksia lipsui korkealle ja nokka pystyssä. Saa nähdä miten kurinalaisuus palkitaan. Ekalla kierroksella ei pirkkuja omalle osalleni tullut, bogien tullessa seiskalta ja ysiltä. Toisella kierroksella nappasin pirkun neloselta, mutta bogit kakkoselta ja ysiltä, sekä lisäksi puttiralli-tuplan seiskalta. Näkisin, että omalla räpellykselläkin tuo on helpostikin pelattavissa pakkaselle, mutta nollatulosta nyt varmaan ensimmäisenä tuolta lähdetään hakemaan.

Väylä 6, ja ilma liikkuu. Tiit ovat kaikki kuvan hiekkaa ja kyllä, monttuja on ja tulee.

Heitinpä yhden tombstonen, Tuuli tempas Laserin äkilliseen ja jyrkkään feidiin väylällä 7

Väylien avoimuus tuo vaihtelua muihin alueen ratoihin, joissa sijoituspelilläkin pärjää hyvin. Täällä alkaa heitoilla paikkapaikoin olemaan jonkinlaisia pituusvaatimuksiakin; jos kolmosta ei saa avattua mäen päälle, joutuu toisen heiton nakkaamaan sokkona sinne jonnein siinä missä kovakätinen avaa mäen päälle ja lähestyy helpon pirkun.

Väylä 7. Heikki seisoo tiin oikealla puolella, kori (näkyy jos zoomailee) nippanappa näkyvissä metsäsaarekkeen oikealla puolella törmän päällä

 Ainoa negatiivinen palaute koskee tiipaikkoja. Tästä juteltiinkin jo puuhamiesten kanssa paikan päällä, mutta tuo nykyinen hiekkaratkaisu ei tule kestämään draivien alla hyvänä kauaa. Jos tuohon halvan ratkaisun haluaisi hakea (ja pienellä budjetilla radan kanssa ollaankin liikkeellä), niin betoniset pihalaatat toisivat vähän tukevuutta. Tiiboxit itsessään olivat tukevat, lisätöitä sinne ei tarvita. Väyläopasteet ovat anturoiden perusteella tulossa, ja pitkät siirtymät on osattu merkata sinisillä nauhoilla. Hyvähyvä. Bonusta ennen kaikkea hyvästä monipuolisen maaston hyötykäytöstä. Jalkapallokentän hyödyntäminen toisaalta mietityttää - nyt kenttä oli tyhjillään, mutta mikäli tuonne enemmän väkeä eksyy niin heittäjä saa olla kieli keskellä suuta ykkös- ja ysiväylillä. Vastaava pätee tietysti latu-uriin; selkeät säännöt taululle siitä, miten talviheittely järjestyy jouhevasti hiihtäjien ja fribaajien välillä.

Lisää kuvia ja tietoja radasta löytää muuten osoitteesta http://kylat.ekarjala.fi/kanava/kylatoiminta/liikuntamahdollisuudet/lyytikkalan-frisbeegolfrata/.