Sunnuntai Etelä-Karjalassa

Tero pyörähti käymään viime sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä ottamaan mittaa toisistamme Lappeenranta-Imatra -akselin radoilla Karhumäessä, Ravikankaalla ja Myllymäessä.Kirvelevä tappio kesän Tuplabogey Tourilta mielessä kisaan lähdettiin asiaan kuuluvalla vakavuudella, olihan nyt kotikenttä kyseessä.

Ravikangas #7

Tai sitten ei. Karhumäellä olen nykyistä leiskaa heittänyt kerran, senkin viime kaudella. Ravikankaalla on kaksi kokonaista kierrosta selätetty, niistä kerran tänä kesänä. Noh, Terolla ei ollut Ravikankaasta mitään kokemusta, ja Karhumäen nykyinen 21-väyläinen suurimmaksi osaksi mysteeri. Pelotti kyllä vähän. Puistohysse-Tero kun oli retostellut oppineensa puttereilla draivaamisen jalon taidon. Menisikö etu metsäpilleissä sen siliän tien? Omat lämmittelyt oli jäänyt pelkästään viime viikkoiseen kierrokseen Myllymäessä Heikin kanssa. Tulos +17 oli siinä mielessä positiivinen, että huonoja heittoja on kropassa jäljellä nyt vähemmän. 

Noh, ysiltä aamulla kaffeet ja piirakat naamaan ja auton keula kohti Imatraa. Raikas ja poutainen keli saatteli matkaan. Karhumäen voisi summata siihen, että miä tappavan tylsästi revin paria korttiin kun Tero veteli vuoristoratahenkisesti isompaa ja pienempää lukua.

Omassa pelissä muuten mitään - kulki varsin kivasti - mutta avauksissa oli ongelmaa. Neljäntoista ja viidentoista tuplabogit harmittavat tietysti, mutta kokonaistulos +7 on ihan ok. Tero jäi heti kättelyssä neljän heiton päähän taakse. Oi kuinka kuulostaakaan kesäsiseltä reissulta. Pirkku tuli sentään otettua paineista huolimatta väylältä 20, kun Pystyin toistamaan Teron perässä Midarilla ylikääntävän rystyliidättelyn korin alle.

Eihän siinä, kamat autoon ja takaisin kohti Lappeenrantaa ja Joutsenon ravikangasta. Kapeat väylät on kapeita, ja Tero on oppinut kontrollidraivaamaan niitä midareita ja puttereita (prklö). Helisemässä oltiin, kun Tero piti avaukset väylällä itsen ollessa yleensä harmittavasti väylän reunassa pusikossa. Tero repi paria, miä bogia. Pari poikkeusta tietysti mahtui sekaan, mutta viiden heiton erolla Tero otti kokonaistuloksen kiinni ja painoi yhdellä heitolla ohi huimalla +9 -tuloksella. Itse siis jäin aiempia kierroksia yhdellä heitolla huonommaksi +14:llä. Pelottavasti alkaa muistuttamaan Tuplabogey touria tämä...

Naureskeltiin Myllymäkeen ajaessa, että on se kumma kun ei eroja saa syntymään oikein millään. Viimeiselle radalle lähdettiin Hesburgerissa virkistäytyneinä.

Myllymäkeen olikin iltapäivän tunteina eksynyt pari muutakin heittelijää, ja tiipaikoilla joutui ajoittain odottelemaan, mutta väliäkös tuolla. Ensimmäisellä väylällä otin heti eron kiinni paukauttamalla onnistuneella linjalla Titanin korin tuntumaan. Jäi muuten ainoaksi pirkuksi kierroksella tämä. Kolmannella väylällä turasin avauksen ja jälleen ajettiin takaa. Nelosella taas kiinni vain jotta pääsin antamaan seiskan hermopuuavauksella jälleen yhden siimaa. Ysillä Teron MD kääntää liikaa yli, ja allekirjoittanut pysyy väylällä tasoittaen pelin. Yhdellätoista kokonaiskilpailun johto vaihtui, kun päätin seiftata Midarilla väylälle sen sijaan, että olisin pidemmällä ja vasemmalla hakemassa hysselinjoja. Kannatti. 12:n avaus tumpeloitiin molemmat, mutta par mieheen siitä. Kolmellatoista Tero lirvautti kiekon oikealle pöpelikköön, miä vasemmalle. Teron kiekko löytyi neppi-noston päästä korista, miä tupeloin tuplabogin verran ja johto vaihtoon. 14 ja 15 tumpeloitiin tasatahtia, ja 16:ltakaan eroa ei syntynyt. Jäljellä oli kaksi avoimempaa väylää ja puistohysse-Tero hymyilee yhden heiton johdossa. Teron avaus menee vasemmalle ja painuu sen verran pitkälle että koria joutuu hakemaan isolla hyssellä. Oma avaus lähtee myös vasemmalle, mutta kimpoaa pensaasta takaisin väylälle lyhyenä. Jokerilla korin kumpuun ja putti sisään. Tero ei saa lähäriä hyvälle puttipaikalle ja bogin myötä tilanne tasan ennen viimeistä väylää. Viimesen väylän alamäki vei Teron avauksen jälleen vasemmalle miun hermostuksissani lepsuna lähtenyt avaus jäi väylälle vähän vajaana. Jokeri kouraan ja korkea lähäri korin alle. Teron foreantsa lähtee feidaamaan liian ajoissa ja painuu oikealle. Terolle bogi, ja miulle parin myötä kokonaiskisa yhden heiton turvin plakkariin. Lopputulos +7 kopsautti ennätystuloksesta taas yhden heiton pois, ja se kyllä kuvastaa kisan tiukkuutta entisestään.

Hieno reissu oli. Ja tiukka. Ensi kerralla kuulemma heitellään Hamina-Loviisa -ympäristössä. Teron kotikentillä tulee varmaan pataan että hilse pölisee. Mutta, se on vasta sitten, nyt nautitaan tästä!

Kierros viikossa

Käytiinpä maanantaina taas Myllymäessä pyörähtämässä kierroksen verran. Viime viikonloppuna pidetyt mestaruuskisat meni tapetointihommissa sivu suun, ja toiveissa oli ehtiä heittämään muokattua kisarataa, mutta seuran nohevat puuhamiehet olivat jo maanantain aikana palauttaneet radan omilleen. Noh, peliä se on normipelikin. 

Lyhyestä virsi kaunis - tuli pelattua omaan tämän kauden tasoon nähden hyvä kierros, +12. Jännästi tulokseen en varsinaisestiole tyytyväinen, mutta peliin olen. Pääosa tuloksesta muodostui avauksien kehnoudesta, pari lähäriä tempaisin rehellisesti pitkäksi, ja vain yhden pari-heittoa otin ahneilla puteilla.

Se, mikä esti tuloksia paisumasta tuon +12:n yli, oli ehdottomasti putti. Eilen tuntui uppoavan ihan kaikki. Siis ihan kaikki mitä vaa kehtasi yrittää vakavissaan. Ylipäätään tuli yritettyäkin puttia isommalla riskillä ja kauempaa kuin koskaan. Jos se pitkä, normaalisti alle nepattava putti ei uponnut, paluuputti meni justiinsa niitä paria ahnetta kohellusta lukuunottamatta viimeistään sisään. Toivottavasti tuo nyt ei ollut mikään yhden kierroksen suonenveto, vaan oikeasti se korin kanssa pihalla tanssahtelu alkaisi näkymäänkin.

Radalla oli väkeä pelaamassa ihan kiitettävästi. Yksinäisiä susia, kaveripooleja ja vanhempia lastensa kanssa. Koko kierrokseen meni kaikkinensa kuitenkin aikaa vain vajaa puolitoista tuntia - noin vartti lisää tyypilliseen. Lähes joka tiillä joutui vähän aikaa odottelemaan, mutta onhan se mukava kun ympärillä on muitakin pelaajia. Ei sillä, lisä pelaajamäärässä ja odottelu tuottaa välillä huonoja päätöksiä. Meitä seuraillut isä-poika -parivaljakko onnistui tuottamaan potentiaalisen vaaranpaikkoja avaamalla väyliä vielä kun edellinen ryhmä oli väylällä - ajatuksella "ei se sinne asti kuitenkaan yllä". Siitä ryhmästä, joka siellä väylällä vielä pelaa tilanne näyttäytyy täysin erilaisena; stressitasot nousee ja keskittyminen herpaantuu vähemmästäkin, saati siitä kun kymmenen metrin päähän selän taakse kopsahtaa kiekko. Sitä alkaa miettimään, että jokohan se seuraava tulee takaraivoon... Noh, meidän kierroksella tilanne kulminoitui viimeiselle väylälle, jossa sain sitten kiekon skippien kautta nilkoille. Huikkasin tiille päin, että jos mitenkään voisivat odotella väylän tyhjenemistä ennen avauksia ja väylän jälkeen jäimme vielä jutustelemaan asiasta kyseisen parin kanssa. Oli ilmeisesti tullut yllätyksenä koko heiton pituus, ja hyvässä hengessä sain anteeksipyynnön saattelemana lupauksen, että jatkossa odottelevat siellä tiillä hiukan kauemmin.

Alkaa muuten hämärtämään jo illalla.

Ratabongailua Petäyksessä ja Lyytikkälässä

Käväisin viime viikolla Petäyksessä työmatkan puitteissa. Kevyehkön virallisen osuuden jälkeen aktiviteetteja oli valittavissa muunmuassa frisbeegolfin ja kirkkovenesoudun muodossa. Ei varmaan edes tarvitse arvailla...? Matkassa oli pari kollegaa, jotka eivät lajia olleet pelanneet. Paineet suoriutua hyvin olivat siis kovat.

Noh, Petäyksen rata koostuu yhdeksästä lyhyekhöstä par3-väylästä hotellin ympärillä. Alkupää harvassa metsässä, lopussa tiheämpää pusikkoa. Rata on varsin sopiva lajiin tutustumiselle, sillä paria väylää lukuunottamatta kori näkyy tiille, tilaa heittää on ja väyläopasteet ja (alkupäässä lähekkäin olevien) korien merkinnät ovat selkeitä. Ongelmaksi muodostuu tilanne, jossa heittopituus alkaa olemaan väylän pituuden luokkaa tai yli - nimenomaan tuon väylien lähekkäisyyden takia. Heitto karkaa helposti naapuriväylälle, jossa maastonmuotojen takana piilossa oleva vastapalloon heittäjä odottelee.Lisäksi hotellin ikkunat olivat vähän turhan lähellä parissa paikkaa.

Noh, kierros meni kuitenkin mukavasti ja kaikilla oli kivaa. Kierroksen jälkeen vaihdettiin minigolfiin. Sitten hajosi pää.

Viikko tästä lähdimme Heikin kanssa jälleen bägtägitaistoon. Rataa mietiskellessä tuli eteen tieto, että Lappeenrannan Lyytikkälään oli valmistunut uusi 9-väyläinen rata. Radan toteutuksesta on vastanneet Lappeenrannan kaupunki, Saimaan kanavan kyläyhdistys sekä Lappeen Riennon Kanavan osasto. Radan kaksi väylää heitetään jalkapallokentän ympäristössä, jokunen latu-uria mukaillen ja loput hyödyntäen alueella olevaa kukkularypästä (Paljon isohkoja korkeuseroja.)

http://kylat.ekarjala.fi/kanava/files/2015/09/lyytikkala_frisbeegolfrata.pdf

Pelkästään karttaa ja kuvia tulkinneina juttelimme, että tiedossa saattaisi olla Lappeenrannan seudun avoimin rata. Paikalle päästyämme arvio osoittautui kutakuinkin oikeaksi, sillä varsinaisesti ahtaita väyliä ei 2- ja 8-väyliä lukuunottamatta oikeastaan ole. Noh, väylä 7 oli siinä ja tässä, mutta yleisesti ottaen tilaa heittolinjalle löytyy. Radalla tuuli tuntuu pyörivän aika vallattomasti kukkuloiden ja monttujen ansiosta, joten varmaa heittoa tarvitaan.

1. 80-metrinen suora ja tasainen futiskentän sivuitse heitettävä avoin väylä. Hyvä heitto on korilla.
2. 112-metkinen loivaan alamäkeen latu-uralla heitettävä suora väylä. Mando estää oikealta kiertämisen, eli uraa pitkin on heitettävä. Periaatteessa mahdollisuus päätyä korille, mutta reunapuut tappavat heiton kummallakin puolella varsin tehokkaasti.
3. Radan ainoa par4. Pituutta 136 metriä. Alku tasaisella, jonka jälkeen väylä nousee jyrkähkösti kukkulalle, jonka laki on tasainen ja avoin. Jos ensimmäinen heitto päätyy mäen päälle tai edes rinteen yläosaan, on jatkoheitto korin alle helposti haisteltavissa.
4. Lyhyt ja tekninen alamäkineppi, pituutta 71 metriä. Korin ympärillä on paljon tilaa kiekolle liidellä pitkäksi. Oikealla puolella vastassa on hiekkatörmää, vasemmalla jokunen puu. Putterin lento on kaunista katseltavaa.
5. Radan ainut väylä tekemisissä veden kanssa. 59-metrinen väylä etenee tasaisena lammen keskellä menevää latupengermää pitkin, jonka jälkeen nousee jyrkkään ylämäkeen, jonka päällä kori on puiden seassa. Mäki syö pituutta heitosta, mutta mäen päälle päätyvä suora heitto on helppo neppaista korin alle. Aikainen feidi tuottaa hankalan ylämäkiputin metsän läpi. Kovalla heitolla suoraan korille.
6.Kartan mukaan lyhyin väylä 58 metrin pituudellaan. Väylä on periaatteessa suora loivalla ylämäellä, mutta korin edessä ja takana on jyrkät montut ja vasemmalle karanneet heitot saattavat feidata loivassa alamäessä pitkälle. Periaatteessa tässä pitäisi päästä avaamaan korin alle.
7. 87-metrinen jälleen loivaan ylämäkeen. Avaus puiden seasta latu-uraa pitkin avoimelle, kori sijaitsee mäen päällä tasanteella. Tuuli metsästä  tullessa voi tehdä tepposet.
8. 65-metrinen latu-uraa pitkin oikealle kääntävä väylä. Onnistunut oikeakätisen rystyantsa päätyy korille.
9. Takaisin jalkapallokentälle. 98-metrinen väylä seuraa jalkapallokentän reunaa, jonka jälkeen ohittaa jääkiekkokaukalon ennen kuin sukeltaa oikealle puiden sekaan. Jos löytyy pitkä kämmenheitto, good for you. Hysseflippi rystyltä toiminee myös. Jos kaukaloon päätyy, pääsee sieltä pois lähinnä upsilla.

Väylä 3, melkein mäen päällä

Väylän 3 ylämäestä kohti väylää 4. Taustalla näkyy nelosväylän oikean laidan hiekkatörmä, tii kuvan ulkopuolella oikealla

Sellainen oli siis rata, ja kaksi kierrosta heitettiin. Ensimmäisellä kierroksella tuuli ja toisella satoi, tulokset +2 ja +3, Heikki tempoi -1 korttiin kahdesti. Omassa pelissä kostautui pahasti ahneus. Etenkin väylät 3,5 ja 7 vaativat kovaa avausta, ja miä sorruin yliyrittämisen kautta tekniikan hajoamiseen. Avauksia lipsui korkealle ja nokka pystyssä. Saa nähdä miten kurinalaisuus palkitaan. Ekalla kierroksella ei pirkkuja omalle osalleni tullut, bogien tullessa seiskalta ja ysiltä. Toisella kierroksella nappasin pirkun neloselta, mutta bogit kakkoselta ja ysiltä, sekä lisäksi puttiralli-tuplan seiskalta. Näkisin, että omalla räpellykselläkin tuo on helpostikin pelattavissa pakkaselle, mutta nollatulosta nyt varmaan ensimmäisenä tuolta lähdetään hakemaan.

Väylä 6, ja ilma liikkuu. Tiit ovat kaikki kuvan hiekkaa ja kyllä, monttuja on ja tulee.

Heitinpä yhden tombstonen, Tuuli tempas Laserin äkilliseen ja jyrkkään feidiin väylällä 7

Väylien avoimuus tuo vaihtelua muihin alueen ratoihin, joissa sijoituspelilläkin pärjää hyvin. Täällä alkaa heitoilla paikkapaikoin olemaan jonkinlaisia pituusvaatimuksiakin; jos kolmosta ei saa avattua mäen päälle, joutuu toisen heiton nakkaamaan sokkona sinne jonnein siinä missä kovakätinen avaa mäen päälle ja lähestyy helpon pirkun.

Väylä 7. Heikki seisoo tiin oikealla puolella, kori (näkyy jos zoomailee) nippanappa näkyvissä metsäsaarekkeen oikealla puolella törmän päällä

 Ainoa negatiivinen palaute koskee tiipaikkoja. Tästä juteltiinkin jo puuhamiesten kanssa paikan päällä, mutta tuo nykyinen hiekkaratkaisu ei tule kestämään draivien alla hyvänä kauaa. Jos tuohon halvan ratkaisun haluaisi hakea (ja pienellä budjetilla radan kanssa ollaankin liikkeellä), niin betoniset pihalaatat toisivat vähän tukevuutta. Tiiboxit itsessään olivat tukevat, lisätöitä sinne ei tarvita. Väyläopasteet ovat anturoiden perusteella tulossa, ja pitkät siirtymät on osattu merkata sinisillä nauhoilla. Hyvähyvä. Bonusta ennen kaikkea hyvästä monipuolisen maaston hyötykäytöstä. Jalkapallokentän hyödyntäminen toisaalta mietityttää - nyt kenttä oli tyhjillään, mutta mikäli tuonne enemmän väkeä eksyy niin heittäjä saa olla kieli keskellä suuta ykkös- ja ysiväylillä. Vastaava pätee tietysti latu-uriin; selkeät säännöt taululle siitä, miten talviheittely järjestyy jouhevasti hiihtäjien ja fribaajien välillä.

Lisää kuvia ja tietoja radasta löytää muuten osoitteesta http://kylat.ekarjala.fi/kanava/kylatoiminta/liikuntamahdollisuudet/lyytikkalan-frisbeegolfrata/.