Perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan lastauduimme koko perheen voimin autoon ja suuntasimme kohti Kouvolaa ja Veturin parkkipaikkaa. Vaimo ja tyttö jatkoivat anoppilaan ja miä hyppäsin Teron kyytiin. Matka jatkui Lahteen ja Mukkulaan.
Olin pakannut tälle reissulle muitakin kuin Prodiscuksen kiekkoja. Lähinnä matkaan lähti sellaisia kiekkoja, joiden häviäminen ei haittaa - draiveriosastolla vanha Tiippari palasi ruotuun vesiesteväylille ja D-MD2 midaripuolella. Mukkulaa ja Riuttaa varten mukana oli myös Champion Rhyno ja miun vanhat D-P1:t. Laukku oli painava. Paria kuuroa lukuunottamatta keli oli poutainen ja upea.
Tuplabogey tour oli reissuna niin uniikki ja mahtava, että siitä kirjoittaminen on itseasiassa melkoisen vaikeaa. Reissun aikana opin paljon omasta pelistä, fyysisestä ja psyykkisestä. Heitin uudenlaisia ratoja ja väyliä jotka pakottivat epätavanomaisiin heittoihin. Opin nesteytyksen ja ravinnon merkityksen, onneksi en kantapään kautta. Lisäksi tutustuin jokusen vuoden "kadoksissa" olleeseen serkkuuni uudestaan yhteisen harrastuksen merkeissä. Ja pidettiin hauskaa, voi pojat.
Niin joo, ja turpaan tuli että tukka lähti.
Mukkulan avasin heti vahvasti pirkkuputille. En putannut sisään tätä enkä sitä toista pirkkuputtia väylältä 19, vaan molemmat kolisivat alarautoihin. Muuten meno oli aika kiinteää. Tulosta paransin edellisestä käynnistä +35:stä +26:een. Ja välissä sinne oli tullut neljä väylää lisää. Seitsämän heiton johdossa kohti Orimattilaa.
Orimattila, täysin uusi rata miulle. Jälkiviisaana totean, että mukava paikka ja hieno rata, joo. Osa väylistä oli mielikuvituksettomia, mutta kutkuttavia väyliä jäi myös mieleen. Esimerkiksi hiekkakuopan pohjalle heitettävä lopusta kapea liidättely tai hiihtosillan alta menevä alamäki-triplamandopläjäys. Lopputulos +18 ei varsinaisesti sykähdyttänyt, tupeltamista oli ihan liikaa. Tero otti kahdella heitolla kiinni. Viiden heiton kaulalla syömään ja Mäntsälään.
Mäntsälässä kävi täysi sulaminen. En tiedä miksi, mutta heitot eivät lähteneet lainkaan ja se näkyi tuloksessa ja miehessä. Rata oli hieno, joskin huonolla heitolla lupiinipuskista kiekon löytäminen on vaikeaa. Mäntsälä jäi ratana mieleen kuitenkin positiivisesti, hiekkakuoppaa (hiekkakuopastoa?) oli oivallisesti käytetty mitä erilaisimpiin linjoihin pelaajan pään menoksi. Lopputulos omalta osalta surkea +24 siinä missä Tero paukutteli tauluun +11. Viiden heiton johto kääntyi kahdeksan heiton takaa-ajoksi ja kiesin keula suunnattiin kohti perjantain viimeistä etappia, Hausjärven Ykslammia.
Ykslammi oli reissun ainoa ysiväyläinen ja valikoitui mukaan siksi, koska se sattui olemaan meidän majapaikkamme, anoppilan läheisyydessä. Itse nakuttelin tälle jo kovin tutulle radalle pirkuttoman +3:n ja Tero nappasi perjantain ainokaisen pirkun väylältä 6. Sain kahdella heitolla kurottua eroa kiinni. Unta palloon otettiin kuuden heiton takaa-ajolla.
Ensimmäinen päivä oli vähemmän raskas kuin odotin. Illalla toittakai ruoka ja uni maittoivat, mutta paikat olivat kipeän sijasta väsyneet. Hienoja ratoja mahtui jo ensimmäiseen päivään, ja vaikka Mäntsälä meni miten meni, oli fiilikset katossa. On tää vaan hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti