Syksy ja kuivemman radan haku

Isänpäivää edeltävä viikko oli Lappeenrannassa melkoisen sateinen. Lauantaiksi oltiin kaavailtu perheen voimin suoritettavaa fribailureissua, mutta kauas ei oikein ollut intoa lähteä, ja lähialueen kuivemmista radoista Karhumäki on vähän pitkänpuoleinen perheen voimin ravattavaksi. Lyytikkälä it is, then! Sen verran paljon rinnettä ja ei-savista maata niin luulisi suurinpiirtein kuivana kestettävän.

Seuraa lyhyitä kappaleita ja paljon kuvia - vaimo päätti taas ottaa niin paljon ja hyviä kuvia että ei vaan sanat riitä.

Ja ennuste piti. Aamupalan jälkeen auto Nuijamaantien varteen ja yhdeksää väylää sitä Etelä-Karjalan yleisilmeestä poiketen avoimempaa mallia suorittamaan. Ja selässä olikin sitten aiemmin samalla viikolla seuratilauksella tullut Prodiscuksen pienempi (pienemmin iso) reppu. Kannatti luottaa vaimon suosituksiin, ruskea väri toimii erittäin mainiosti!

Kierroksessa meni sen reilut puoli tuntia ja viimeisellä väylällä alkoi tuhnuttamaan vettä taivaalta. Tulos oli kehnohko +4 pääasiassa lipsuilleen draivin ansiosta, mutta hymyillen mentiin koko kierros. Likka piti silminnähden hauskaa radalla; välillä kiekkojen kanssa pusaillen, välillä kukkia metsästellen. Pitää varmaan ostaa kohta neidille oma kiekko, lähtee meinaan silloin tällöin aika vihainen fore. Kaksivuotiaalta. 

Reppu istui muuten selkään tajuttoman hyvin! Vaikka kiekkoja on verrattaen vähän, saa tilanjakajan kanssa aikaan hölskymättömän paketin. Yläkerran putteritaskuun menisi ties mitä ja minkä verran, mutta miulla palloilee siellä pelkästään yksi putteri. Koetin aluksi roikottaa toisesta olkahihnan yläpäässä olevasta lenkistä pyyhettäkin, mutta ei toimi se miulla - vyölenkistä roikottaminen ja kävellessä pyyhkiminen on näköjään se miun juttu.

Fribaaminen perheen kanssa on tietenkin erilaista kuin kaveriporukalla pelaaminen. Oli hassua vetää lenkkiä heittomielessä pitkästä aikaa yksin. Ylipäätään fiilis heittää oli rento eikä tuloksella tosiaan ollut sen isompaa väliä. Perheen laatuaika ja yhdessä tekeminen, siinä oli viime viikon lauantain juju.

Vähän samoilla fiiliksillä roiskittiin muuten viime torstainakin. Asmo oli käymässä kulmilla ja Heikin kanssa käytiin kolmeen pekkaan korkkaamassa ledikausi Myllymäessä. Oli kuraa ja oli liukasta, mutta oli tajuttoman hauskaakin. 

Eihän tätä kukaan täysjärkinen pimeessä tee. Ja taas tehtiin. No season is offseason.

Pimeän lokakuun kuulumiset

Onkin ollut vähän hiljaisempi kuukausi! Pahoittelut. Vähän päässyt syksyn pimeys nakertamaan fribailun määriä, eikä kellojen kääntö nyt ainakaan edesauttanut pihalla hillumisia enää työpäivän jälkeen. Jotain sentään tullut tehtyä.

Tukholmassa käytiin tosiaan lokakuun alkupuoliskolla. Discsportin vierailu jäi tosin oven nykimiseen, kun kävi aukioloaikojen kanssa jonkinlainen aivopieru ja paikalla oltiin tunnin verran ajoissa. Shame on me. Loppumatka olikin sitten täyttä timanttia. Mukava mennä ja viipottaa kun koko kolmihenkinen perhe saa reissusta elämyksiä irti.

Kaksi kierrosta Myllymäkeä Heikin keralla. Molemmilta kerroilta +15. Ekalla kierroksella oli kuukauden tauko takana eikä oikein lähtenyt. Tai lähti mutta mihin sattui. Rehellisyyden nimissä ei tuolta mitään huikeita tuloksia lähdetty hakemaankaan, enemmänkin meni hajoamisen ja hajoamisen jälkeisen hupsuttelun puitteissa. Hauskaa oli. 

Toiselle kerralle oli tarkoitus lähteä sunnuntaina aamutuimaan ja hakea myllymäestä vielä se yksi alle +10 -tulos. Edellisenä iltana asentelin sitten valopuulle sähköjä ulkovarastosta pihalle kun tikkailta alastullessa tempaisin oikean nilkan ympäri että rutina kävi. Noh, seuraavana aamuna jäykällä koivella pari testidraivia. Ei tehnyt pahaa. Kävelyn kanssa sai tosin olla tarkkana, ja laitoin ideaalisiteen tukemaan kivien ja kantojen ylityksissä. Eipä kierros mennyt kehuttavasti, kun alitajunta varoi laittamasta tukijalalle kuormaa ja asento nousi tavallaan... hmm, pystyyn? Ja seurauksena draivin suunta oli oikealle. Ja siis oikealle PALJON. Loppukierros meni taas sitten ihan ok, pelissä oli ajatusta mukana ja heittovalinnat noin niinkuin teoriassa toimivat hyvin.

Mitäpä muuta...? Tempaisin harrastekassan (entinen fribakassa, sitten Magic the Gathering tuli jakamaan varoja) kuudenkympin verran pakkaselle ja pakkettiseurannan kanssa saan lähes reealiajassa seurata postiliikenteen takkuamisia. Palaillaan tästä kunhan seuratilaus löytää perille.

Ledilastuja pitäisi ostaa kiekkoihin. Se on mukavaa touhua se. Ylipäätään, pitää nyt päästä tästä pimeydestä yli ja ruveta suorittamaan. Kaamos on kuitenkin melko pitkälti pelkkää nuppijuttua.